Saimme kutsun lettukesteille, ja mietin kuumeisesti, mitä kivaa pientä veisin perheen kolmevuotiaalle. Oma kaksivuotiaani saisi hänestä leikkiseuraa pihalle, joten väsäsin molemmille omat rasiat, joihin saattoi kerätä vaikka mitä. Vahvistin reunoja teipeillä, joita tilasin teippitarhasta ison pinon. Rasioista tuli menestys ja molemmat viipottivat ympäri pihaa keräten rasioihinsa kaikkea kävyistä lähtien.
Otin lettukesteille mukaan teini-ikäiset pikkusiskoni, jotka saapuivat luokseni viikoksi. Meillä on mennyt kivasti, joskin aika ajoin kinastelemme tai minä toimin heidän erotuomarinaan. Heidän keskinäinen sisarussuhteensa on mutkikas. Toinen sai perheen, toinen joutui lastenkotiin. Nuorempi heistä kokee omantunnontuskia paremmasta asemastaan, vanhempi puolestaan vetää riitatilanteissa oman vähäosaisuutensa mukaan toistuvasti. Näitä riitoja on vaikea ratkoa, etenkin kun katkeruus nostaa päätään joka hetki. Molempien vanhempien menetys vuoden sisään yhdistää kuitenkin heitä molempia, ja syvällä sisimmässään molemmat ymmärtävät toisiaan.
Pitkä aika yhdessä täällä luonani on tehnyt heille hyvää, mutta olen henkisesti poikki yrittäessäni toimia jonkinnäköisenä erotuomarina tilanteessa, jolle kukaan ei mahda mitään. Ehkä olisi parempi olla hiljaa, mutta toisaalta koen velvollisuudekseni antaa tunteille sanat, jotta sisaruussuhde eheytyisi paremmaksi ja kestäväksi.
