Äitini siunattiin ja tuhkattiin 500km päässä hänen hautapaikastaan, joten hautajaisten jälkeen mietimme, miten saisimme hänet haudan lepoon. Krematorion puolesta järjestettävä kuljetus olisi maksanut maltaita (kuten kaikki muutkin ihmisen kuolemasta johtuvat asiat!), joten päätimme kuolinpesän varattomuuden nimissä hoitaa kuljetuksen itse.
Isäni, siis äitini ex-aviomies, oli tulossa luokseni työmatkan ohessa. Hän ei ole nähnyt äitiäni ylioppilasjuhlieni jälkeen huonoista väleistä johtuen, mutta kaikesta huolimatta hän halusi ottaa äidin mukaansa reissuun.
Ovikello soi, ja siinä he seisoivat. Äiti ja isä. Isä näytti jotenki huojentuneelta. Pitkä matka äidin kanssa herätti varmasti monia muistoja henkiin. Olihan äiti ihan siinä vieressä, kuten silloin ennen.
Isä on aina puhunut äidistä kauniisti.
Kävimme hautajaisten jälkeen pitkän muistelun isäni ja sisarusteni kanssa äidistäni ja vanhempieni historiasta. En tiennyt, että äiti oli jättänyt isäni, ja että isäni ei olisi koskaan voinut jättää äitiä ja kolmea lastaan. Olin aina luullut, että isä jätti äidin toisen naisen, siis äitipuoleni takia. Jollain tasolla olin helpottunut kuulemastani, toisaalta koin suurta surua isäni puolesta. Hän jäi yksin kolmen lapsen kanssa, joista nuorin oli vain vuoden vanha. Kuinka riippuvainen vuoden vanha lapsi onkaan äidistään..
Tärkeintä oli kuitenkin kuulla, että isäni rakasti äitiäni syvästi.
Isä seisoi ovellani ja antoi käteeni painavan kylmälaukun, jonka sisällä uurna oli. Tervehdin äitiä ja laitoin hänet nopeasti pöydän alle piiloon, sillä talomme oli täynnä väkeä. Annoin uurnan olla pöydän alla seuraavaan päivään saakka. Yöllä oloni tuntui lämpimältä. Ehkä se johtui siitä, että kaikki läheisimmät ihmiseni olivat saman katon alla.
Seuraava työpäivä oli raskas, sillä tunsin oloni jotenkin kireäksi ja etäiseksi. Kävelin töistä suoraan kotiin ja otin uurnan pois kassista. se oli valkoisella tapettimaisella materiaalilla päällystetty, neliskanttinen ja pehmeä rasia. Uurna oli ruuvattu kiinni.
Kävelin ympäri asuntoa uurna sylissäni ja pidin äidille esitelmän asunnostamme. Kerroin, kuinka asuntoamme sulostutti hänen taiteensa monessa muodossa. Voi äiti rakas.
Äiti pääsi erityiselle matkalle, joka jatkui tänään kohti hautapaikkaa. Bussilla ekologisesti matkaten. Mieheni pitää hänestä huolta matkan ajan, eikä hän joudu olemaan hetkeäkään yksin.
Kerroin myöhemmin työkavereilleni äitini vierailusta. Nauroimme yhdessä ja totesimme, että surutyöni on ainutlaatuista. Huumorin voimaa ei pidä vähätellä.
Tuntui haikealta päästää äiti matkaan. Minun oli hyvä olla, kun olit täällä. Olethan täällä yhä, et vain niin konkreettisesti.
