Kaupunki tuntuu niin suurelta, että sen kokonaisvaltainen hahmottaminen vie pikkukaupungin tytöltä pitkän tovin. Luen postin mukana tulevat kaupunkilehdet tarkkaan saadakseni kaupungista jotain inhimillistä ja pientä irti. Tällä viikolla paikallinen kunnallispolitikko oli asentanut torille kellon., ja eräs päiväkoti oli kehottanut vanhempia hankkimaan lapsilleen kuulosuojaimet naapuritontin aiheuttaman melusaasteen vuoksi.
Koti alkaa muovautua taas sellaiseksi kodiksi, jossa tunnen oloni kotoisaksi. Niin, kotini on minäni. Täällä ei ole mitään, joka ei olisi minua. Täällä voin olla oma itseni. Aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti