Tämä joulu on erilainen. Viime vuonna samaan aikaan asuimme vuokra-asunnossa, opiskelijaboxissa. Joulu näkyi kotonamme joulukalenterina ja muutamana kynttilänä. Pyhiksi porhalsimme lapsuudenkoteihimme ja sinkoilimme paikasta toiseen. Tänä vuonna päätimme aloittaa omat jouluperinteemme ja menisimme juuri sinne, mikä tuntuisi hyvältä. Vaihtoehtoina ovat Pariisi, Barcelona, ja ikioma kotimme!
Lisämausteena erilaiseen jouluun on kuluvan syksyn harmaus. Äitini on kärsinyt tappion syöpätaistelussa ja kuulin ensimmäistä kertaa sanan terminaalivaihe. Terminaali-sana kuulostaa jotenkin positiiviselta. Jännitytyksentäytteiseltä. Matkalle lähdössä, ehkäpä jopa sellaiselle, jonka päämäärä on pimennossa aina viimeisille minuuteille saakka. Onko sana otettu kuvaamaan syöpäpotilaiden saattohoitoa juuri tästä syystä? Halutaanko meille antaa toivo paremmasta paikasta? Ihailen äitini rauhallisuutta. Kuin hän olisi saavuttanut jotain, mitä me täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevat emme voi edes kuvitella. Hän taitaa tietää päämääränsä, eikä terminaalissa oleminen enää jännitä.
Suru sai jatkeen toisesta surusta. Siskojeni isä menehtyi ja hautasimme hänet viikko sitten. Miten saisin syötyä heidän surunsa?
Kotikaupunkini on saanut ylleen mustan varjon, enkä ole varma, haluanko varjon alle tänä jouluna. Joulu on rauhoittumisen, ei murehtimisen aikaa. Haluan antaa miehelleni ja lapselleni lahjaksi iloisen ja rauhantäytteisen äidin ja vaimon. Itsekästä, mutta välttämätöntä.
Surullisina hetkinä löydän itseni entistä useammin sisustusblogien ja nettikauppojen pyörteistä. Ahmin Marimekon surrur-kirjaa ja ihastun kerta toisensa jälkeen koko Marimekon ihanaan olemukseen. Kuinka terapeuttisia värit ja kuviot voivat ollakkaan! Jos sinulla ei ole vielä joulukalenteria, suosittelen Marimekon joulukalenteria lämpimästi <3
Olen löytänyt jouluiloa ikävistä asioista huolimatta. Joulu löytyy sydämestä, mutta joskus sitä joutuu etsimään vähän hartaammin. Istuin tänään pitkän tovin pimeässä autossa ja kuuntelin Michael Bublén joululevyä. Taivaalta satoi vettä, mutta siitä huolimatta tunsin sen. Joulun taian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti