Äidin kuolemasta on pian kolme kuukautta. Ikävä valtaa mielen aika ajoin, mutta suru alkaa muuttaa muotoaan. Tällä viikolla tapahtui jotain jännittävää ja taianomaista. Olemme olleet yli vuoden ilman ehkäisyä, mutta raskaustestit ovat näyttäneet tähän mennessä vain yhtä viivaa. Emme ole varsinaisesti yrittäneet vauvaa, mutta tervetullut hän olisi jos olisi tullakseen. Tällä viikolla tekemäni testi näytti yllättäen plussaa. Olen tullut raskaaksi pian äitini kuoleman jälkeen, ja tunnen, että äitilläni oli sormensa pelissä.
Esikoiseni syntymän jälkeen koin vahvan yhteyden äitini äidin kanssa. Makasin sairaalassa lapsi rinnallani, kun tunsin jonkun koskevan kättäni. Se oli isoäitini, joka ilmiselvästi olisi lapseni suojelusenkeli. Lapsi sisälläni on saanut oman enkelinsä. Äitini.
En ole uskovainen, päinvastoin taidan olla hukassa uskontoni kanssa. Ehkä löydän sen joku päivä, ehkä en koe tarvetta siihen koskaan. Olen sanonut pienestä saakka uskovani dinosauruksiin ja suojelusenkeleihin. Mahtaako tälle uskomukselle olla nimitystä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti